Aapon ja Lotan treenit

Nyt aloin ihan tosissaan totuttamaan apinaa paukkuihin, onhan sitä jo aikasemminkin kokeitu vaikka mitä, mutta huonolla menestyksellä. Huomautettakoon ettei apina koskaan ole hysterisesti pelännyt paukkuja, vaan jämähtänyt ainoastaan hetkeksi paikoilleen kuullessaan ampumista, mutta ongelma vaan paheni kun yritettiin totuttaa. Ammuttiin kaukana ja  palkattiin aina pamauksen jälkeen, ei toiminut (alkoi vaan mennä passiivisemmaksi). Sitten koitettiin nami ruutua ja ammuttiin niin kaukana että tuskin kuului, ei pystynyt jatkaa enään syömistä… ja luovuinkin jo oikeastaan toivosta päästä pk-kisoihin….kunnes luin jutun paukkuihin totuttamisesta haun avulla, jonka Outi Hermiö oli kirjoittanut käyttöbelgifoorumille. Ja päätin vielä kokeilla niillä harjotteilla…

Tällä tavalla ollaan treenailtu nyt jo neljä kertaa ja jatketaan…

Maalimies nostattaa koiraa ja pakenee metsään (noin 50-70 m) starttarin kanssa. Koira otetaan sivulle istumaan ihan niin kuin yleensä harjoituksissa. Maalimies ampuu. Ainoastaan korjataan koiran asento istumiseksi, jos se yrittää mennä maahan tai paeta paikalta: siis vaaditaan vain kuuntelemaan ja istumaan, en kehuja vaan koiran on kohdattava pelkonsa ja tehtävä samalla rutiininomainen yksinkertainen asia: istuttava. Kun koira istuu hetken hiljaa se lähetetään etsimään ukkoa, kun maalimies näkee koiran irtoavan, niin hän juoksee lyhyen matkan eteen päin antaen samalla voimakkaita ärsykkeitä ja piiloutuu. Kun koira tulee niin se saa palkan: etsimisestä!  Ja kun alkaa sujumaan…lyhennetään matkaa, eli ammutaan lähenpää.

Apinan kanssa tätä harjoitusta oli helppo alkaa toteuttaa koska ollaan treenattu hakua, ja into hakea “ukkoja” on kova… eka kerralla pakitti sivulta vaan vähän, nopeasti pystyi istumaan rauhassa ja pääsi ukon luo. Seuraavalla kerralla selkeästi tiesi tilanteen ja väisti paukkuja huomattavasti enemmän (melkein jo heitin hatun naulaan) mutta halu lähteä ukolle voitti. Sunnuntaina oltiin taas paukuttelemassa ja pikkasen pakitti ampumisesta, mutta pystyi nopesti rauhottumaan istumaan ja palkkana ukolle. Tänään samanlainen harjoitus taas ja vaan pää hieman niias, mutta pysyi koko ajan istumassa. Selvää kehitystä jo nyt.  Joka treenikerralla “ukolta” saamansa palkan jälkeen apina on ollut täysin rento eikä mitää arkailuja jälkeen päin ole ollut, joten näin jatketaan, pitää vaan varoa ettei etene liian nopeasti.

Viime viikonloppu vietettiin viileissä olosuhteissa Kemin pakkasrallissa, pakkasta -20 astetta ulkona ja hallissa melkein saman verran….  ;)  ainakin siltä se tuntui. Mutta radat oli kivoja ja sopivan haastavia, apina oli hyvin hanskassa lukuun ottamatta ensimmäistä rataa (vaikkakin tuli kerättyä 5 hylkyä) ja mikä kivointa kontakti ongelmat tuntuivat olevan täysin ohi. Ja yhdellä radalla kaikki sitten natsasi…en unohtanut rataa, eikä tullu ohjaus virheitä… joten ensimmäinen LUVA 0 kakkosista on nyt plakkarissa ja yllätys yllätys hyppäriltä. Ja vaikka reissu oli raskas niin hauskaa oli… kiitos hyvän matka seuran. Kisoihin startattiin lauantaina aamuyöstä, koska fiksuina ihmisinä varattiin hotelli huone vaan yhdeksi yöksi ja autossa oli joka luokkaan kisaaja, niin hallilla piti olla jo 8lta ja vasta viideltä päästiin hotellille ja sunnuntaina sama juttu. sunnuntai iltapäivällä kisa väsymys alkoi kyllä paistaa ihmisistä ja koirista… Aapo oli kuin väsyny pikku lapsi…hyvin kärttyinen ja ihmisillä oli nauru herkässä ja huumori huonoa ;D  joten kuitenkin kaiken kaikkiaan huippu ressu, vaikka ei sää suosinutkaan.

tässä ratapiirros jolta nolla napsahti ajalla 31,49 ->

 Viikon verran on jo kiristelly pakkasta kunnolla ja aina kun mittari lukema tippuu -10 huonommalle puolelle, niin Lotta alkaa kieltäytymään ulos menosta…tai ainakin olemasta siellä yli 5min. Eli pakollinen pukeminen alkaa, tai käy niin kuin lauantaina… kun tassua alkaa paleltaa, se nostetaan ilmaan, sitten paleltaa jo seuraavaa tassua ja kahdella jalalla seisominen on jo vaikeaa, mutta mitä meidän älyn jättiläinen tekee kun alkaa paleltaa kolmatta tassua….nostaa senkin ilmaan  ;)    ja hangessa maataan tassut taivasta kohti ja odotetaan pelastavaa enkeliä. Kun on muutanman viikon pukenu tossut ja takin joka ikiselle lenkille aamulla päivällä ja illalla mukaan lukien kaikki kusetus lenkit, alkaa olla jokseekin täynä pakkasia ja talvea. onneksi on vaan yksi puettava. 

Kovista pakkasista huolimatta on tullu treenailtuakin apinan kanssa ulkona ja hallissa. Tänään hallilla otettiin muutama agi-rata… ja huomaa kyllä että ollaan edistytty vähän, joku kuukausi sitten ei ois onnistunu nämä radat, mutta nyt ei vaikuttanut liian vaikealta. Tämän vuoden kisakausi korkataan 23-24.01 pakkasrallissa Kemissä, ja toivottavasti kontaktit otetaan…

Tokoa/totista ollaan jauhettu joka päivä jo useamman kuukauden, enemmän kuitenkin tokoa…. ruutua, kaukoja, luoksetuloa ja tietysti tunnaria joka alkaa ollakin kisavalmis liike. Seuraaminen on tällä hetkellä eniten työ alla, sitä pystyy toistaiseksi ottaan vaan tosi lyhyttä pätkää, koska apina muutten alkaa painamaan sekä poikittamaan. Ja valitettavasti varsinkin tokossa pisteet ropisee roimasti liian tiiviistä seuruusta. Pk-puoli on valitettavasti jääny vähemmälle huomiolle haku ryhmän hajottua syksyllä, hakua ei oo tullu treenailtua ollenkaan ainakaan puoleen vuoteen. Ja uutta porukkaa en ole vielä alkanu metsästämään, kun tuo ampuminen vielä työn alla. Kevään aikana toivottavasti näkee onko apinasta pk-lajeihin ylipäätään, vai pelkääkö liikaa paukkuja.

Perjantaina otin pitkästä aikaa vähän pidempää pätkää seuraamista….ja mitä ihmettä….sehän oli suorastaa loistavaa, ainakin mun mittapuulla. Paikka pysyi oikeana ja kontakti oli katkeamaton (suoraa pätkää). Virekin oli koko treenin ajan sopiva, eikä kuumu liikaa, vaikka otin ruutuakin välissä. Todellakin pitkästä aikaa edistystä havaittavissa.

Tänään oltiin taas treenailemassa (koulun kentällä…ei aitoja, mutta valot) ja heti kun sain apinan autosta ulos se bongas uros valkkarin ja hirveet rähinät, mut sain sen kuitenkin kohtalaisesti aisoihin ilman että omat hermot meni. Just kun olin jättäny apinan maahan ja kerennyt kentän toiseen päähän….huomasin että siitä vierestä tulee vielä toinenkin uros, Mutta apina ei edes vilkassu sitä. Huomattavaa edistystä, tarvis vaan kehittää hieman omaa tarkkaavaisuutta, varsinkin kun Aapo kyllä huomaa kaiken. Lukuun ottamatta tota pientä sähellystä treenistä jäi kyllä hyvä maku, Aapo apina oli kokoajan täysillä tekemässä mun kanssa, se on jopa syttyny patukkaan ja taistelee kivasti, ennen vaan hengaili ja biletteli sen kanssa yksikseen…. Vaikkakin sille se suurin palkka on yhä kuppi kentän laidalla, jolla saa ehdottomasti sen parhaan vireen tekemiseen.  ;)  ja sitä käytetään mikä toimii parhaiten.

Aamulla meinasin jo eka radan jälken lähteä kotiin takas, kun apinalla oli virtaa enemmän, kuin sadassa duracel pupussa. Seuraava rata meni samalla kaavalla, karattiin radalle, varastettiin kontakteilta, huudettiin radallla ja yllätys yllätys minä olin noin viis estettä jäljessä ja tietysti tuloksena molenmilta radoilta hylky. Eli noin 30 hyl rataa on nyt takana ja muutamia vitosia…ja…nyt vihdoinkin rouva fortuna oli puolella ja se viimeinen nolla ykkösissä tupsahti tänään, voiton kera. Kerrankin sattu niin että silloin kun apina ottaa kaikki kontaktit niin en ite onnistu pilaamaan sitä omalla ohjauksella, joten ensi vuosi alotellaan kakkosissa. Nyt on juhlinnan paikka!  

Viime viikonloppuna oltiin Oulussa agi-kisoissa….etsiskelemässä sitä viimeistä 1luokan nollaa, mutta eipä löytyny. ;)   3xhyl ja 5 tuloksena, ekaa lukuun ottamatta radat oli kivoja aapo oli kuulolla ja otti kontaktit. Ekaradalla kerkesin ottaa viisi ekaa estettä kun apina karkas A-kontaktilta ja meidän liitelyt loppu siihen…päätin, että en ainakaan pahenna tätä kontakti ongelmaa. Seuraavilla radoilla tuli ohjausvirheistä johtuvia hylkäyksiä ja rimatkin lenteli. Apina ei ikinä puottele rimoja, vaikka ohjaisin kuinka paskasti, joten käytin pojua heti tiistaina hierojalla ja jumissahan se oli…päästään vielä huomennakin käymään, niin sirpa saa tsekata pojun vielä uudelleen läpi.

oltiin apinan kanssa hallilla tänäänkin treenailemassa puomin kontaktia…ja muistuttaakseni miten kontaktit kuuluu ottaa, palattiin alkuun. Otin kosketus alustan mukaan treeneihin taas vähäksi aikaa. Saa nähä onko apua… pari päivää aikaa ennen seuraavaa starttia.

Seuraamisessakin on palattu alkuun päin, kun ei vire meinaa oikein pysyä kohdallaan. Toistaiseksi otetaan askeleen seuraamisia ja palkka on takasin näkyvillä kainalossa…

Pari vuotta sitä ensin yrittää koulutella koiraansa ja sen jälkeen enään korjaillaan omia virheitä….epätoivoista…

Taas on vierähtäny tovi jos toinenkin viime päivityksestä… Agi-kisoissa on tullu juostua melkein joka viikonloppu ja kasassa on jo lähemmäs 30 hyl rataa, omasta paska ohjauksesta johtuen,,, mutta suuremmaksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunu kontakti esteet. Ja kontaktit nimen omaan kisoissa, treeneissä ottaa ne melkein 100 varmasti…sitten kisoissa korvat alas ja kaasua lisää. Tarkoitus olis 2on2off kontaktit ja sitä ne reeniessä onkin. Tästä syystä oltiin mölli-kisoissa vähän tarkentamassa MITEN ne kuuluu ottaa…saa nähdä oliko mitään apua. Viikonlopuksi menossa taas agi-kisoihin viimeistä 1luokan nollaa metsästämään ja pitämään hauskaa.

Tokoakin ollaan treenailtu, voittaja-luokan liikkeitä, vaihtelevalla menestyksellä…jos kevääksi sais kuntoon. Tällähetkellä on vielä kaikki kesken, mutta yritys on kovaa

Nyt on kesä menny ja syksy tullu. Vaikka blogissa on ollu hiljaista, niin kiirettä on pitänyt ja paljon on kesän aikana tapahtunu… Lotta kävi kokeilemassa voittaja luokkaa (ei tulosta), mutta nyt jää eläkkeelle, koska selkä on niin jäykkä että haittaa maahan menoa. Aapon kanssa on kesän aikana kisattu Agilityssä ja tokossa vaihtelevalla menestyksellä. Agi-startteja on ollu MONTA ja yksi luva nolla plakkarissa, hylkyjä ja lentokeinu ratoja on sitten sitäkin enemmän. Vauhtia on mukavasti, ohjaajakin on ehkä oppinu jotain ja mikä tärkeintä meillä on kivaa! Tokoa kokeiltiin apinan kanssa kaksi koetta, josta ensimmäisestä AVO3 ja seuraavasta AVO1. kumpaankaan en ole ihan tyytyväinen, ekassa virtaa oli liikaa ja tokassa sitten liian vähän. PK-puolella maastot olis kisa kunnossa, mutta Aapo reagoi laukauksiin (ei  suoranaisesti pelkää, mutta kyttäilee mistä ääni tuli) joten se on työn alla ja tottiksessa on muutenkin hiomista että se näyttäis siltä mitä haluan.

Arki elämä on alkanu sujumaan kitkattomasti ja noitten kanssa on nyt niin lepposaa, kun pojun rähinät on kokonaan loppunu, muutenkin apina on mainio ja tytyhän on aina osannu käyttäytyä. Tällaista kuuluu meidän poppoolle nyt ja jatkossa taas päivittelen kuulumisia vähän useammin.